perjantai 8. helmikuuta 2008

Puoli vuotta lähdöstä

Taas on mennyt aika hieman eteenpäin. Asian käsitteleminen on viimein helpottunut, en ole itseasiassa muutamaan viikkoon niin aktiivisesti ajatellut asiaa kuin ennen. Lieneekö syynä se, että hankin itselleni työpaikan. Se vie ajatuksia aika paljon juur siihen itseensä, samoin koulujuttuja joutuu mietiskelemään jatkuvasti. Suorastaan aika rentouttavaa, kun ei enää mieti inttijuttuja lähes joka yö. Tai päivä. Tai hetki.

Toinen syy painolastin putoamiseen on se, että olen ihan oikeasti tosissani päättänyt yrittää uudestaan. Haluan ensin saada opintoni maisterivaiheeseen, se on nyt tärkeintä. Siinä vaiheessa, kun kandivaihe alkaa olla loppupuolella, täytyy yrittää saada palvelusluokan muutos. C-papereilla kun on aika paha lähteä koittamaan uudelleen.

Tavoitteena on Niinisalo. Olen tutkiskellut asiaa sen verran, että käsittääkseni on mahdollisuuksia päästä täältä pk-seudultakin sinne palvelukseen, kunhan meriitit riittävät. Täytyisi olla vankkaa kokemusta koirapuolelta, jotta uskaltaisivat luottaa siihen, että Niinisaloon päästessäni pystyisin taistelemaan tieni myös sinne koirapuolelle. Muutenhan se olisi aika turhaa lähettää sinne asti taistelija vaikkapa sotilaspoliisiksi. Parin viikon kuluttua palveluskoiraominaisuudet omaava hauvani syntyy. Siitä on hyvä lähteä jatkamaan kouluttautumista ja kokemuksien hankkimista. Toki myös nykyisen koirani kanssa jatkan harjoittelua, ja on tässä tulossa muutamia muitakin koirakursseja. Kunnon mainospuheet on mietitty jo nyt valmiiksi.

En ikimaailmassa olisi arvannut, että palveluksen keskeytys olisi ollut näin pitkä prosessi vielä keskeytymisen jälkeenkin. Minä todella halusin suorittaa sen loppuun. Muutimme joulukuussa ja sen takia jouduin kaivelemaan kaikkia papereitani, järjestelemään ja heittämään turhat pois. Kaikki pienetkin inttiin viittaavat paperit päätyivät tärkeiden paperien koteloon. En kamalasti raaskinut niitä selailla vielä. Koko kokemus tuntuu kaukaiselta ja epätodelliselta. Tuntuu etten ikinä olisi ollutkaan siellä.

Onneksi on paljon muuta ajateltavaa tämän kaiken lisäksi.