Olin laiskotellut viikon aikana näin kuntoilumielessä, joten tänään päätin ottaa vähän takaisin. Edellinen viikko oli kyllä sisältänyt yhden aika raskaan salitreenin (tosin lähinnä raskaan vain siksi, että oli ollut taukoa ja kello oli ilta) ja pitkiä lenkkejä koiran kanssa, mutta muuten oli ollut hiljaisempaa.
Niinpä menin tänään ensin tunniksi kuntonyrkkeilytreeneihin, johon oli iskenyt vappukato ja paikalla oli vain kolme kurssilaista itseni lisäksi. Ei se menoa haitannut, oli silti kivat treenit, vaikka parini olisin minut varmaan 20 cm pidempi, harteikas mies. Treenilämmöt vedettiin kävelemällä, joka oli hieman turhauttavaa, kun on tottunut juoksemiseen... Mutta eihän sitä sovi keski-ikäisiä naisia juoksuttaa, kun eivät muuten tulisi seuraavalla kerralla. Heti ensimmäisten lyöntisarjojen alussa ohjaaja tuli kysymään minulta, että olenko harrastanut jotain "potkulajia" aikaisemmin. Vastasin myöntävästi ja ohjaaja sanoi, että sen näkee jalkojeni asennosta. Hih. Tunti sisälsi yksinkertaisia, mutta mukavasti hikeä pintaan nostavia lyöntisarjoja, koordinaatioharjoituksia pallon kanssa ja vähän jumppaa painon kanssa. Kevyet treenin savate formeen verrattuna ja ehkä siksi jaksoikin vetää aikamoisella temmolla niitä lyöntisarjoja. "Hirveetä vauhtia vedät", sanoi parinikin nauraen.
Tunnin jälkeen olin aluperin ajatellut, että vedän kevyen salitreenin perään. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että tein normaalin treenin suurimmilla mahdollisilla (saliohjelmassa määritellyillä) toistoilla. Loppuun vielä 100 vatsalihasta, 40 sivuvatsalihasta ja 150 kappaletta selkälihasliikkeitä lattialla. Kelpaa lähteä vapun viettoon.
Jotta en antaisi liian täydellistä kuvaa treeneistäni, myönnettäköön, että vatsalihasliikkeissä kädet eivät aina löytyneet sieltä niskan takaa ja punnerruksien kanssa olen yhtä epätoivoinen kuin ennenkin. Kohta soitan sille omaohjaajalle ja pyydän apua, tämä on liian nöyryyttävää.
Joka tapauksessa, kaiken tuon työn kuitenkin pilaan kohta, sillä ohjelmassa olisi banaanisuklaamuffinsseja ja tippaleipiä.
Ihan pahalta tuntuu, mutta kun tekee mieli!
Ensi viikolla ohjelmassa kaksi salitreeniä, joku hassunhauska tanssitunti, juoksua ja ensimmäinen kerta shindoa. Sitä seuraavalla crossingin starttitunti, kuntonyrkkeilyä, kaksi salikertaa sekä päivä, jolloin ensin on taas se hassunhauska tanssitunti ja sen jälkeen toista rentoutusvenyttelyä, chiballia. Saas nähdä mitä tulee. Juoksemaankin täytyy muistaa mennä, edes lyhyt lenkki.
Huomenna hurvittelemaan...
sunnuntai 29. huhtikuuta 2007
torstai 26. huhtikuuta 2007
Kuntopuolesta
"Saako udella oletko treenannut jotenkin erityisesti inttiä varten ja millaista liikuntataustaa sulla on muuten?" Näin kysyttiin ensimmäisen tekstin kommenteissa. Totta kai saa!
Mistäköhän alottaisi... Lähdetään vaikka siitä, että vaikka jo yläasteella haaveilin inttiin lähtemisestä, en tehnyt sen eteen mitään. Olin ylipainoinen ja olin rapakunnossa. Laihduin jossain välissä, en oikein osaa ajoittaa sitä mihinkään, kun en huomannut muutosta ennen kuin paino lähenteli painoindeksin alarajaa. En mitenkään merkittävästi ollut lisännyt liikunnan määrää, vuoden ajan kävin pelaamassa kahdesti viikossa salibandya, yhtenä keväänä harrastin spinningiä perjantaisin. Ei mitään muuta.
Toissavuoden syksyllä aloitin tavoitteellisemman kunnon kohottamisen, kävin kävelyillä ja uimassa silloin tällöin. Tammikuun lopulla aloitin savate formen ( http://www.savate.com/lajit/savate_forme/ ), jonka valitettavasti jouduin lopettamaan tänä vuonna huhtikuun lopulla yksinkertaisesti siksi, etteivät rahat enää riitä. Onneksi nykyisellä salikortillani pääsen rajattomasti osallistumaan paikan jumppiin ja sunnuntaina olenkin menossa kokeilemaan tuon paikan kuntonyrkkeilyä, toivottavasti se tuntuisi jossain. Vaikka onhan se ihan eri asia, kun ei saa enää potkia. Snif.
Salilla aloitin käymään viime syksynä. Tulosta on tullut (vatsalihaksiin tullut kymmenen toistoa lisää ja selkälihakset ovat kiitettävät), mutta heikkouksia on edelleen. Käsilihakset ovat suorastaan olemattomat, mutta yritän todella saada muutosta aikaan. Vaikka totta puhuakseni välillä meinaa iskeä motivaatiopula, sillä - vaikka palavasti haluaisin saada tuloksia - on epätoivoista yrittää, kun käytännössä ei tapahdu yhtään mitään. Viime kuussa sain uuden saliohjelman uudelle, paremmalle salille, ja tänäänkin tuli käytyä siellä. (Oli kyllä sellainen päivä taas, ettei todellakaan kulkenut treenaaminen, mutta välillä näitäkin.)
Nykyään käyn joka päivä koiran kanssa ulkona, kahdesti viikossa salilla ja kahdesti viikossa käyn jossain jumpassa/kuntonyrkkeilyssä/uimassa tai juoksemassa. Viime viikolla kävin vain kahdesti salilla ja kerran juoksulenkillä, mutta sitä edellisenä vapaapäiviä oli vain kaksi. Välillä vähemmän, toisena enemmän. Päätin tänään ostaa kauan haaveilemani sykemittarin, joten toivon saavani tästä lisää potkua (lue: motivaatiota) juoksemiseen. Entiselle läskille lenkkeily on ollut se epämiellyttävin asia... Oli kuitenkin mukava huomata, että kuukausi sitten meni 5 km putkeen, eikä edes tuntunut pahalta, ja kymppi on tavoitteena heinäkuuhun mennessä. Tai ehkä enemmänkin menisi... Eiköhän tämä tästä.
En siis ole missään huippukunnossa, mutta töitä olen tehnyt ja ihan hyvällä mallilla ottaen huomioon, että lähtötaso oli nolla. Toki tuo pientä painetta palvelukseen, kun cooperissa ei mene kolmea tonnia ja käsivoimat ovat olemattomat, mutta on siellä minuakin huonokuntoisemmat pärjänneet jopa siellä spollepuolella...
Aluksi ajattelin, etten puhu omasta kunnostani netissä, koska osittain häpesin etten ole rautanainen ja osittain halusin vältellä mahdollista kuittailua. Parasta on kuitenkin olla rehellinen ja ottaa kaikki vastaan selkä suorana.
Mistäköhän alottaisi... Lähdetään vaikka siitä, että vaikka jo yläasteella haaveilin inttiin lähtemisestä, en tehnyt sen eteen mitään. Olin ylipainoinen ja olin rapakunnossa. Laihduin jossain välissä, en oikein osaa ajoittaa sitä mihinkään, kun en huomannut muutosta ennen kuin paino lähenteli painoindeksin alarajaa. En mitenkään merkittävästi ollut lisännyt liikunnan määrää, vuoden ajan kävin pelaamassa kahdesti viikossa salibandya, yhtenä keväänä harrastin spinningiä perjantaisin. Ei mitään muuta.
Toissavuoden syksyllä aloitin tavoitteellisemman kunnon kohottamisen, kävin kävelyillä ja uimassa silloin tällöin. Tammikuun lopulla aloitin savate formen ( http://www.savate.com/lajit/savate_forme/ ), jonka valitettavasti jouduin lopettamaan tänä vuonna huhtikuun lopulla yksinkertaisesti siksi, etteivät rahat enää riitä. Onneksi nykyisellä salikortillani pääsen rajattomasti osallistumaan paikan jumppiin ja sunnuntaina olenkin menossa kokeilemaan tuon paikan kuntonyrkkeilyä, toivottavasti se tuntuisi jossain. Vaikka onhan se ihan eri asia, kun ei saa enää potkia. Snif.
Salilla aloitin käymään viime syksynä. Tulosta on tullut (vatsalihaksiin tullut kymmenen toistoa lisää ja selkälihakset ovat kiitettävät), mutta heikkouksia on edelleen. Käsilihakset ovat suorastaan olemattomat, mutta yritän todella saada muutosta aikaan. Vaikka totta puhuakseni välillä meinaa iskeä motivaatiopula, sillä - vaikka palavasti haluaisin saada tuloksia - on epätoivoista yrittää, kun käytännössä ei tapahdu yhtään mitään. Viime kuussa sain uuden saliohjelman uudelle, paremmalle salille, ja tänäänkin tuli käytyä siellä. (Oli kyllä sellainen päivä taas, ettei todellakaan kulkenut treenaaminen, mutta välillä näitäkin.)
Nykyään käyn joka päivä koiran kanssa ulkona, kahdesti viikossa salilla ja kahdesti viikossa käyn jossain jumpassa/kuntonyrkkeilyssä/uimassa tai juoksemassa. Viime viikolla kävin vain kahdesti salilla ja kerran juoksulenkillä, mutta sitä edellisenä vapaapäiviä oli vain kaksi. Välillä vähemmän, toisena enemmän. Päätin tänään ostaa kauan haaveilemani sykemittarin, joten toivon saavani tästä lisää potkua (lue: motivaatiota) juoksemiseen. Entiselle läskille lenkkeily on ollut se epämiellyttävin asia... Oli kuitenkin mukava huomata, että kuukausi sitten meni 5 km putkeen, eikä edes tuntunut pahalta, ja kymppi on tavoitteena heinäkuuhun mennessä. Tai ehkä enemmänkin menisi... Eiköhän tämä tästä.
En siis ole missään huippukunnossa, mutta töitä olen tehnyt ja ihan hyvällä mallilla ottaen huomioon, että lähtötaso oli nolla. Toki tuo pientä painetta palvelukseen, kun cooperissa ei mene kolmea tonnia ja käsivoimat ovat olemattomat, mutta on siellä minuakin huonokuntoisemmat pärjänneet jopa siellä spollepuolella...
Aluksi ajattelin, etten puhu omasta kunnostani netissä, koska osittain häpesin etten ole rautanainen ja osittain halusin vältellä mahdollista kuittailua. Parasta on kuitenkin olla rehellinen ja ottaa kaikki vastaan selkä suorana.
Vanhoja tekstejä
Kaivoin vanhasta blogistani joitakin inttiin liittyviä lausahduksia. Enemmänkin olisi voinut sanoa, mutta tässä nyt joitakin, vapaasti lyhennettyinä ja muokattuina.
9.1.2006: "Tänään tuttuja on lähtenyt inttiin. Äsken lueskelin kahden tytön blogista viimeisiä tunnelmia ja täytyy sanoa, että alkoi itsellä mahan pohjassa lennellä perhosia. Olen niin kateellinen, mutta samalla myös helpottunut, että se ei ihan juuri nyt ole edessä. Tekisi mieli aikaistaa hakupapereihin menoa 1/07:n, mutta en taida viitsiä.. Koirakin tulee ja kaikkea. En tiedä. Voikun tietäisi jo, pääseekö opiskelemaan vai ei, se helpottaisi päätöksen tekoa."
18.1.2006: "Joka tapauksessa, huomenna on intin terveystarkastus. Jännittävää."
19.1.2006: "Terveydenhoitajan jälkeen odottelin neljäkymmentä minuuttia, että pääsisin lääkärille. Kotiin en viitsinyt mennä odottamaan, kun naama oikeasti jäätyi ulkona. Eipä ole ennen tehty yhtä perusteellista tarkastusta. Se koetti imusolmukkeet kaulassa, solisluukuopissa ja alavatsassa. Se kokeili mahan muutenkin ja tarkisti, että maksa ja munuaiset tuntuu normaaleilta. Se kuunteli hengitystä ties mistä ja katsoi, että tärykalvot ja nielurisat on kunnossa. Jalat ja selkärangan se tarkitsi myös. Kilpirauhasetkin tuli kokeiltua. Nyt ainakin tiedän olevani terve. SAIN A:N PAPERIT!"
21.4.2006: "Nyt on valintatilaisuus takana minullakin. Mukava tilaisuus, vaikka täytyy myöntää, että olo oli kuin hammaslääkärille jonottaessa, kun odottelin pääsyä viimeiseen haastatteluun. Minä sitten rohkaistuin ja käänsin kelkkani siellä. Hain Santahaminaan, vaikka tarkoitus oli alunperin mennä Vekaralle. Santis laitettiin minulle nyt ensimmäiselle sijalle.
Päivä lähti käyntiin tilaisuuden avaamisella ja yleiselle esittelyllä. Toinen puhujista muun muassa kertoi, kuinka metsässä ei ole erillistä majoitusta tytöille. Sitten hän katsoi minua silmiin ja osoitti kädellään samalla sanoen, että teen ainakin kaksi miestä onnelliseksi nukkumalla heidän vieressään.
Sen jälkeen kokeiltiin täyspakkausta samalla, kun armeijassa töissä oleva nainen sekä asepalvelusta suorittava alikersantti vastailivat kysymyksiin. Minä pistin täyspakkauksen alle vielä yhdentoista kilon sotilaspoliisin luotiliivin päälle. Aluksi pelkäsin repun heivaamista selkään (nostettiin lattialta pään yli), mutta se olikin aika helppoa. Jotkut eivät jaksaneet nostaa reppua ylös heivaamalla, kolme tyttöä kaatuivat repun painon takia.
Minut merkittiin "hyvin sopivaksi" suorittamaan palvelus, "erittäin sopiva" on se paras. Santahaminassa suunta on varmasti sotilaspoliisikoulutus, joten ihan mielelläni katselin, kun herra raksitti "au"-kohdan minulle.”
9.1.2006: "Tänään tuttuja on lähtenyt inttiin. Äsken lueskelin kahden tytön blogista viimeisiä tunnelmia ja täytyy sanoa, että alkoi itsellä mahan pohjassa lennellä perhosia. Olen niin kateellinen, mutta samalla myös helpottunut, että se ei ihan juuri nyt ole edessä. Tekisi mieli aikaistaa hakupapereihin menoa 1/07:n, mutta en taida viitsiä.. Koirakin tulee ja kaikkea. En tiedä. Voikun tietäisi jo, pääseekö opiskelemaan vai ei, se helpottaisi päätöksen tekoa."
18.1.2006: "Joka tapauksessa, huomenna on intin terveystarkastus. Jännittävää."
19.1.2006: "Terveydenhoitajan jälkeen odottelin neljäkymmentä minuuttia, että pääsisin lääkärille. Kotiin en viitsinyt mennä odottamaan, kun naama oikeasti jäätyi ulkona. Eipä ole ennen tehty yhtä perusteellista tarkastusta. Se koetti imusolmukkeet kaulassa, solisluukuopissa ja alavatsassa. Se kokeili mahan muutenkin ja tarkisti, että maksa ja munuaiset tuntuu normaaleilta. Se kuunteli hengitystä ties mistä ja katsoi, että tärykalvot ja nielurisat on kunnossa. Jalat ja selkärangan se tarkitsi myös. Kilpirauhasetkin tuli kokeiltua. Nyt ainakin tiedän olevani terve. SAIN A:N PAPERIT!"
21.4.2006: "Nyt on valintatilaisuus takana minullakin. Mukava tilaisuus, vaikka täytyy myöntää, että olo oli kuin hammaslääkärille jonottaessa, kun odottelin pääsyä viimeiseen haastatteluun. Minä sitten rohkaistuin ja käänsin kelkkani siellä. Hain Santahaminaan, vaikka tarkoitus oli alunperin mennä Vekaralle. Santis laitettiin minulle nyt ensimmäiselle sijalle.
Päivä lähti käyntiin tilaisuuden avaamisella ja yleiselle esittelyllä. Toinen puhujista muun muassa kertoi, kuinka metsässä ei ole erillistä majoitusta tytöille. Sitten hän katsoi minua silmiin ja osoitti kädellään samalla sanoen, että teen ainakin kaksi miestä onnelliseksi nukkumalla heidän vieressään.
Sen jälkeen kokeiltiin täyspakkausta samalla, kun armeijassa töissä oleva nainen sekä asepalvelusta suorittava alikersantti vastailivat kysymyksiin. Minä pistin täyspakkauksen alle vielä yhdentoista kilon sotilaspoliisin luotiliivin päälle. Aluksi pelkäsin repun heivaamista selkään (nostettiin lattialta pään yli), mutta se olikin aika helppoa. Jotkut eivät jaksaneet nostaa reppua ylös heivaamalla, kolme tyttöä kaatuivat repun painon takia.
Minut merkittiin "hyvin sopivaksi" suorittamaan palvelus, "erittäin sopiva" on se paras. Santahaminassa suunta on varmasti sotilaspoliisikoulutus, joten ihan mielelläni katselin, kun herra raksitti "au"-kohdan minulle.”
tiistai 24. huhtikuuta 2007
Korkkaan blogini
Pitkään oli tarkoitus avata oma inttiblogi samana päivänä, kun tämän vuoden ensimmäinen erä astui palvelukseen. Ei löytynyt aikaa ja viimein, kun sain perustettua blogin eräälle toiselle palveluntarjoajalle, en osannutkaan käyttää sitä. Niinpä nyt, puoli yksi yöllä, sain idean kokeilla bloggeria ja tämähän toimii. Tässä se nyt siis on.
Heinäkuussa suuntaan kohti Santahaminaa. Pitkästä aikaa jännittää ihan pirusti. En jaksaisi odottaa ja samalla olen tyytyväinen, että lähtöön on vielä pieni hetki. Olen kuluttanut aikaani lukemalla vanhoja inttiblogeja, nyt intissä olevien ja sinne menevien kirjoituksia. Pistin tänään varaukseen Tyttö intissä -kirjan (vaikka pitäisi lukea historian pääsykokeisiin) ja saan päivä päivältä enemmän inttiin liittyviä kysymyksiä vastattavaksi. Se kait kertoo siitä, että heinäkuu alkaa tosiaan olla aika lähellä.
Joku päivä kopioin arkiblogistani muutamia inttiin liittyviä kirjoituksia tänne, niin sitten kaikki aiheeseen liittyvät tekstit ovat kätevästi samassa paikassa.
Tervetuloa ja toivottavasti blogistani tulee olemaan hyödyksi, tiedonjanon tyydyttäjäksi ja mielenkiinnon herättäjäksi.
Heinäkuussa suuntaan kohti Santahaminaa. Pitkästä aikaa jännittää ihan pirusti. En jaksaisi odottaa ja samalla olen tyytyväinen, että lähtöön on vielä pieni hetki. Olen kuluttanut aikaani lukemalla vanhoja inttiblogeja, nyt intissä olevien ja sinne menevien kirjoituksia. Pistin tänään varaukseen Tyttö intissä -kirjan (vaikka pitäisi lukea historian pääsykokeisiin) ja saan päivä päivältä enemmän inttiin liittyviä kysymyksiä vastattavaksi. Se kait kertoo siitä, että heinäkuu alkaa tosiaan olla aika lähellä.
Joku päivä kopioin arkiblogistani muutamia inttiin liittyviä kirjoituksia tänne, niin sitten kaikki aiheeseen liittyvät tekstit ovat kätevästi samassa paikassa.
Tervetuloa ja toivottavasti blogistani tulee olemaan hyödyksi, tiedonjanon tyydyttäjäksi ja mielenkiinnon herättäjäksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)