Näen edelleen inttiaheisia unia ja edelleen mietin asiaa joka ikinen päivä. Voitte uskoa, että se on melkoisen piinaavaa.

Mielessäni on pyörinyt uudestaan yrittäminen, mutta opiskelujani en halua keskeyttää sen takia, koska haluaisin edes muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille opiskelemaan. Sanotaan, että valmistumiseeni menisi kuusi vuotta. Silloin olisin 26-vuotias. Olisi vielä ihan hyvin aikaa käydä palvelus loppuun, ja kuudessa vuodessa voi treenata tavoitteellisemmin sekä on aikaa parantua tästä C-paperit ansainneesta vaivasta. En tiedä huolisivatko minua enää kunniakomppaniaan. Sinne kuitenkin haluaisin.

Vielä suurempi haave olisi päästä sotakoiraohjaajaksi, henkeen ja vereen koiraihminen kun olen, ja jatkuvasti olen kouluttamassa itseäni siinä asiassa eteenpäin. Tänäänkin verijäljelle ja ensi kuussa kaksi viikonloppua varattu koirankouluttajakurssille ja kasvattajapäiville. Ensi vuoden alussa kotiin tulee palveluskoiraoikeudet omaava pentu. Niinisaloon on kuitenkin vaikea päästä Helsingistä käsin, mutta olisihan tässä kuudessa vuodessa aikaa miettiä asumisjärjestelyjä ja muuttaa perheyksikköni kanssa lähemmäksi länsirajaa...