Palveluskelpoisuusluokka muuttui C-luokaksi. Luokkani on pysyvä, mutta mahdotonta ei ole lähteä joskus uudestaan vaikka luokka onkin mikä on. Nämä paperit ovat sellaiset, mistä moni mies on haaveillut...
Eilen ja vielä tänään aamulla ajattelin, että aika helppo on lähteä eikä asia vaivannut juurikaan. Viime yönkin nukuin suhteellisen hyvin. Ajattelin, että sitä on jo yli kaksi viikkoa tullut itkettyä ja murehdittua, niin että tähän olisi jotenkin valmistautunut. Voi, kuinka väärässä olinkaan. Ihan käsittämättömän paska fiilis nyt. Varuskunnassa bussipysäkillä istuessa sitä vain mietti, että ei missään muualla haluaisi olla tällä hetkellä yhtä paljoa kuin siellä. Oman joukkueen luona, omassa tuvassa.
Bussi tuli ja kohta lähdinkin portista ulos, eikä sinne ole enää paluuta ilman lupaa.
Sain muuten tietää P-kokeiden tulokset, vaikka lähdinkin. P1-kokeen perusteella olin hyvin sopiva (eli myös RUK-kelpoinen) ja P2-kokeen perusteella olisin kelvannut aliupseerikouluun. Tulokset sitä mitä odotinkin, P2-kokeessa näkyy itseluottamuksen roima puute.
Kirjoitan varmaan jotain vielä joskus, mutta nyt täytyy sulatella. Aika kova pala purtavaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tosi kurja juttu :( Eihän tuollaisille mitään voi. Onneksi sulla on opiskelupaikka valmiina, että on jotain kiinnostavaa tekemistä.
Itse sairastuin intissä ja neljän kuukauden veksissä juoksemisen jälkeen laittoivat c-luokkaan. Ole kuitenkin onnellinen opiskelustasi, itse jäin aivan tyhjän päälle kun sairauden takia joudun vaihtamaan alaa kokonaan. Tsemppiä! t. Eksynyt :)
Lähetä kommentti