Kuntopuolesta

"Saako udella oletko treenannut jotenkin erityisesti inttiä varten ja millaista liikuntataustaa sulla on muuten?" Näin kysyttiin ensimmäisen tekstin kommenteissa. Totta kai saa!

Mistäköhän alottaisi... Lähdetään vaikka siitä, että vaikka jo yläasteella haaveilin inttiin lähtemisestä, en tehnyt sen eteen mitään. Olin ylipainoinen ja olin rapakunnossa. Laihduin jossain välissä, en oikein osaa ajoittaa sitä mihinkään, kun en huomannut muutosta ennen kuin paino lähenteli painoindeksin alarajaa. En mitenkään merkittävästi ollut lisännyt liikunnan määrää, vuoden ajan kävin pelaamassa kahdesti viikossa salibandya, yhtenä keväänä harrastin spinningiä perjantaisin. Ei mitään muuta.

Toissavuoden syksyllä aloitin tavoitteellisemman kunnon kohottamisen, kävin kävelyillä ja uimassa silloin tällöin. Tammikuun lopulla aloitin savate formen ( http://www.savate.com/lajit/savate_forme/ ), jonka valitettavasti jouduin lopettamaan tänä vuonna huhtikuun lopulla yksinkertaisesti siksi, etteivät rahat enää riitä. Onneksi nykyisellä salikortillani pääsen rajattomasti osallistumaan paikan jumppiin ja sunnuntaina olenkin menossa kokeilemaan tuon paikan kuntonyrkkeilyä, toivottavasti se tuntuisi jossain. Vaikka onhan se ihan eri asia, kun ei saa enää potkia. Snif.

Salilla aloitin käymään viime syksynä. Tulosta on tullut (vatsalihaksiin tullut kymmenen toistoa lisää ja selkälihakset ovat kiitettävät), mutta heikkouksia on edelleen. Käsilihakset ovat suorastaan olemattomat, mutta yritän todella saada muutosta aikaan. Vaikka totta puhuakseni välillä meinaa iskeä motivaatiopula, sillä - vaikka palavasti haluaisin saada tuloksia - on epätoivoista yrittää, kun käytännössä ei tapahdu yhtään mitään. Viime kuussa sain uuden saliohjelman uudelle, paremmalle salille, ja tänäänkin tuli käytyä siellä. (Oli kyllä sellainen päivä taas, ettei todellakaan kulkenut treenaaminen, mutta välillä näitäkin.)

Nykyään käyn joka päivä koiran kanssa ulkona, kahdesti viikossa salilla ja kahdesti viikossa käyn jossain jumpassa/kuntonyrkkeilyssä/uimassa tai juoksemassa. Viime viikolla kävin vain kahdesti salilla ja kerran juoksulenkillä, mutta sitä edellisenä vapaapäiviä oli vain kaksi. Välillä vähemmän, toisena enemmän. Päätin tänään ostaa kauan haaveilemani sykemittarin, joten toivon saavani tästä lisää potkua (lue: motivaatiota) juoksemiseen. Entiselle läskille lenkkeily on ollut se epämiellyttävin asia... Oli kuitenkin mukava huomata, että kuukausi sitten meni 5 km putkeen, eikä edes tuntunut pahalta, ja kymppi on tavoitteena heinäkuuhun mennessä. Tai ehkä enemmänkin menisi... Eiköhän tämä tästä.

En siis ole missään huippukunnossa, mutta töitä olen tehnyt ja ihan hyvällä mallilla ottaen huomioon, että lähtötaso oli nolla. Toki tuo pientä painetta palvelukseen, kun cooperissa ei mene kolmea tonnia ja käsivoimat ovat olemattomat, mutta on siellä minuakin huonokuntoisemmat pärjänneet jopa siellä spollepuolella...

Aluksi ajattelin, etten puhu omasta kunnostani netissä, koska osittain häpesin etten ole rautanainen ja osittain halusin vältellä mahdollista kuittailua. Parasta on kuitenkin olla rehellinen ja ottaa kaikki vastaan selkä suorana.