Vanhoja tekstejä

Kaivoin vanhasta blogistani joitakin inttiin liittyviä lausahduksia. Enemmänkin olisi voinut sanoa, mutta tässä nyt joitakin, vapaasti lyhennettyinä ja muokattuina.

9.1.2006: "Tänään tuttuja on lähtenyt inttiin. Äsken lueskelin kahden tytön blogista viimeisiä tunnelmia ja täytyy sanoa, että alkoi itsellä mahan pohjassa lennellä perhosia. Olen niin kateellinen, mutta samalla myös helpottunut, että se ei ihan juuri nyt ole edessä. Tekisi mieli aikaistaa hakupapereihin menoa 1/07:n, mutta en taida viitsiä.. Koirakin tulee ja kaikkea. En tiedä. Voikun tietäisi jo, pääseekö opiskelemaan vai ei, se helpottaisi päätöksen tekoa."

18.1.2006: "Joka tapauksessa, huomenna on intin terveystarkastus. Jännittävää."

19.1.2006: "Terveydenhoitajan jälkeen odottelin neljäkymmentä minuuttia, että pääsisin lääkärille. Kotiin en viitsinyt mennä odottamaan, kun naama oikeasti jäätyi ulkona. Eipä ole ennen tehty yhtä perusteellista tarkastusta. Se koetti imusolmukkeet kaulassa, solisluukuopissa ja alavatsassa. Se kokeili mahan muutenkin ja tarkisti, että maksa ja munuaiset tuntuu normaaleilta. Se kuunteli hengitystä ties mistä ja katsoi, että tärykalvot ja nielurisat on kunnossa. Jalat ja selkärangan se tarkitsi myös. Kilpirauhasetkin tuli kokeiltua. Nyt ainakin tiedän olevani terve. SAIN A:N PAPERIT!"

21.4.2006: "Nyt on valintatilaisuus takana minullakin. Mukava tilaisuus, vaikka täytyy myöntää, että olo oli kuin hammaslääkärille jonottaessa, kun odottelin pääsyä viimeiseen haastatteluun. Minä sitten rohkaistuin ja käänsin kelkkani siellä. Hain Santahaminaan, vaikka tarkoitus oli alunperin mennä Vekaralle. Santis laitettiin minulle nyt ensimmäiselle sijalle.

Päivä lähti käyntiin tilaisuuden avaamisella ja yleiselle esittelyllä. Toinen puhujista muun muassa kertoi, kuinka metsässä ei ole erillistä majoitusta tytöille. Sitten hän katsoi minua silmiin ja osoitti kädellään samalla sanoen, että teen ainakin kaksi miestä onnelliseksi nukkumalla heidän vieressään.
Sen jälkeen kokeiltiin täyspakkausta samalla, kun armeijassa töissä oleva nainen sekä asepalvelusta suorittava alikersantti vastailivat kysymyksiin. Minä pistin täyspakkauksen alle vielä yhdentoista kilon sotilaspoliisin luotiliivin päälle. Aluksi pelkäsin repun heivaamista selkään (nostettiin lattialta pään yli), mutta se olikin aika helppoa. Jotkut eivät jaksaneet nostaa reppua ylös heivaamalla, kolme tyttöä kaatuivat repun painon takia.
Minut merkittiin "hyvin sopivaksi" suorittamaan palvelus, "erittäin sopiva" on se paras. Santahaminassa suunta on varmasti sotilaspoliisikoulutus, joten ihan mielelläni katselin, kun herra raksitti "au"-kohdan minulle.”