Yksi yö

Jännittää niin paljon, että mahaan sattuu.

Vietin viimeisin viikonloppuni tosiaan mökillä yhdeksän muun ihmisen kanssa ja täytyy sanoa, että aika kului todella nopeasti. Lauantaina minua odotti yllätys sen jälkeen, kun olin kauppareissulta palatessani nurissut vihaisena kavereilleni, koska en saanut alkaa laittaa ruokaa. Syykin selvisi äkkiä: jääkaapissa oli jälkiruokia odottamassa koko porukkaa. Ei aikaakaan, kun minulle laulettiin laulu ja ojennettiin hieno pahvilautasesta tehty kortti.

"Asento! Onnea koettelemuksiin alokas Kuronen! Lepo!".

Tästä huolimatta tänään paluumatkalla vasta alkoi tosissaan tuntua, että lähtö on todella lähellä. Koko matkan juttelin Santiksessa palveluksensa suorittaneen ja siellä töissäkin olleen res. vänrikin kanssa ja poikaystäväkin innostui jakelemaan kokemuksiaan. Kohta katson Pelastakaa sotamies Hytösen pari ensimmäistä jaksoa, käyn suihkussa, pakkaan osan tavaroista ja teen iltajumpan.

Vieläkin jännittää niin paljon, että mahaan sattuu eikä oikein osaa olla paikoillaan. Viime yönä näin pelkästään inttiunia, sitä edellisenä heräsin mystisesti kuudelta enkä saanut enää unta. Mieli ja kroppa valmistautuvat sulassa sovussa tulevaan.